Mitä yliopistolaiset Tampereella uskovat vuonna 2006?This page was originally
created on 2006-04-24 The full URL to this page is http://www.kotiposti.net/jounivilkka/Uskomus/Tutkimus2006.htm This page is part of the Official Home Page of Jouni Vilkka (http://www.kotiposti.net/jounivilkka/)
|
|
_____________
1. VAROITUS! 2. TUTKIMUSMENETELMÄ JA SEN ONGELMIA 3. KYSELYLOMAKKEEN ALKUOSA 4. LOMAKKEEN LOPPUOSA * LIITTEET 1. Varoitus! Tämä ei ole tieteellinen tutkimus! Ainoasta yliopistossa suorittamastani tilastotieteen (perus)kurssista on jo kulunut vuosia, enkä enää muista siitä juuri mitään. En myöskään ole koskaan saanut koulutusta otoksen tekemiseen, joten jo tästä syystä työni on kyseenalainen. Tarkoitukseni ei kuitenkaan missään vaiheessa ollutkaan oikean tutkimuksen tekeminen; sen sijaan toivon, että innostan jonkun muun tekemään aiheesta pätevän tutkimuksen, esim. pro gradu -tutkielman. Tämän työn tavoitteena on vain osoittaa sellaisen tutkimuksen mielekkyys. Kirjoitus on muuten tarkoituksella hieman poleeminen, joten herkkäsieluiset varokoon sitä vielä tästäkin syystä. 2. Tutkimusmenetelmä ja sen ongelmia Koko tutkimukseni alkoi päähänpistosta. Olin tosin
jo vuosia aiemmin hieman ajatellut joskus jotain tämän tapaista
tekeväni, mutta lopullisesti päässäni napsahti
vasta perjantaina 20.1., jonka jälkeisenä maanantaina (ehtimättä
aihetta pohtia viikonloppuna) aloitinkin jo tiedonkeräyksen.
Keräsin vastauksia kyselylomakkeisiin 23.1. ja 27.1.2006 välisenä
aikana, kiertelemällä läpi yliopiston käytävät
ja tarjoamalla lomaketta kaikille, joilla aikaa sen täyttämiseksi
näytti mahdollisesti olevan (keräsin lomakkeet tarkoitusta
varten tekemääni pahvilaatikkoon anonymiteetin suojaamiseksi;
jouduin myös välillä neuvomaan täyttäjiä
olemaan näyttämättä lomaketta muille sitä
täyttäessään). Koska lähes kaikki laitosten
huoneiden ovet olivat kiinni, yritykseni saada vastauksia myös
tutkijoilta menestyi varsin heikosti. Onneksi kuitenkin lähes
kaikki opiskelijat ja tutkijat, joille lomaketta tarjosin, sen myös
täyttivät, mistä suuri kiitos heille. Vastauksia tuli yhteensä 132, joista melkein kolmannes perjantai-aamupäivänä yliopiston päärakennuksen aulassa (tämä saattaa vaikuttaa tuloksiin vääristävästi). Saamani välitön palaute oli varsin myönteistä ja kiinnostunutta, mikä toivoakseni antaa syytä uskoa hyvään menestykseen mahdollisissa jatkotutkimuksissa. (Jotkut vastaushaluiset jouduin torjumaan kieliongelman takia: lomakkeeni oli vain suomenkielinen.) Otan edelleen mielelläni vastaan kommentteja aiheen piiristä, joten aiheesta kiinnostuneet etsikööt yhteystietoni internetistä kotisivultani (http://www.kotiposti.net/jounivilkka).
En arvioi mainittujen seikkojen vaikutusta tutkimukseeni tässä sen laajemmin. Käyn seuraavassa läpi lomakkeen kysymys kerrallaan, pohtien samalla niihin liittyviä ongelmia. Kaikki mainitut prosenttiluvut on pyöristetty kokonaisluvuiksi.
Halusin mahdollisimman lyhyen lomakkeen, jotta sen pituus ei vähentäisi vastaushalukkuutta. Niinpä mahdutin sen yhdelle, yksipuoliselle arkille, jonka täyttämiseen näytti yleensä menevän noin viisi minuuttia. Kysymyksiä siinä oli yhteensä 28. Tässä osassa esittelen ensimmäiset 11 kysymystä ja niiden vastauksia. Ensimmäisenä kysyin sukupuolta, poikkeuksellisesti tarjoamalla
kolmea vaihtoehtoa (nainen, mies, muu). Tätä hämmästeltiin
jonkin verran, mutta mielestäni se oli perusteltua, vaikkei viimeistä
vaihtoehtoa kukaan valinnutkaan. Nykyään nimittäin
on mielestäni melko yleisesti tiedossa, että sukupuolia
on useampia kuin kaksi. Ehkä asia tosin liittyy lähinnä
feminismiin, sillä kaikki viimeistä vaihtoehtoa ihmetelleet
olivat miehiä. Mielenkiintoista oli, että kukaan ei jättänyt
vastaamatta tähän kysymykseen, vaikka muita kohtia jätettiinkin
tyhjiksi - osoittaako tämä sukupuolen olevan identiteetin
kannalta muita kysyttyjä asioita merkittävämpi seikka,
vai pidetäänkö sukupuolta julkisempana piirteenä
kuin vaikkapa poliittista tai uskonnollista suuntautumista? Sukupuolijakauma
osui melkein sattumalta yliopistomme opiskelijoiden sukupuolijakauman
mukaiseksi (aktuaarin kanslian mukaan miehiä on melko tarkasti
yksi kolmannes opiskelijoista): 66 % vastaajista oli naisia. Seuraavaksi kysyin ikää tarjoamalla vain tyhjän viivan,
jolle sen sai kirjoittaa, sen sijaan että olisin tarjonnut valmiit
vaihteluvälit. Tämän vaihtoehdon valitsin, koska arvelin
useimpien vastaajien olevan opiskelijoita, joiden kohdalla yhdenkin
vuoden ikäerolla voisi olla merkitystä. Yllättävää
minusta oli, että tämä kohta jätettiin melko usein
tyhjäksi (12 tyhjää), vaikka mielestäni vastausten
anonyymisyys oli selvästi taattu. Vastaajista nuorin oli 18 ja
vanhin 48. Eniten oli 22-vuotiaita ja keskiarvo oli 25,9 (keskihajonta
6,5).
Seuraavien kysymysten takia olisi voinut olla parempi sijoittaa kaikki
alkupään kysymykset lomakkeen loppuun. Kysyin nimittäin
seuraavaksi erikseen uskonnollisuutta, uskontoa ja uskontokuntaa,
jotka (etenkin ensimmäinen) saattavat tuntua joistakin liian
henkilökohtaisilta ja tullessaan vastaan jo alussa ne voivat
olla syy jättää lomake täyttämättä.
Kuitenkin uskonnollisuus-kohdan jätti vastaamatta vain kolme
lomakkeen muuten täyttänyttä. Koska monikaan lomakkeen
nähnyt ei jättänyt sitä täyttämättä,
ei tämä ilmeisesti ollut suuri ongelma.
Mielenkiintoista on myös seuraavalla kysymyksellä saamani
tieto: kukaan vastaajista ei kuulunut mihinkään uskonnottomien
yhdistykseen, kuten Vapaa-ajattelijain liittoon (http://www.vapaa-ajattelijat.fi)
tai Suomen humanistiliittoon (http://www.kolumbus.fi/humanistiliitto/)
- vaikka vastanneista suurehko osuus selvästi uskonnottomia onkin.
Näitä järjestöjä ei siis joko tunneta tai
niitä ei mielletä etujärjestöiksi. Luultavaa on
myös, että uskonnottomuus on useimmille vastanneille lähinnä
aihepiiriin kohdistuvan mielenkiinnon puutteesta, ei niinkään
tiedoista johtuvaa. Olisi ollut hyödyllistä kysyä syitä
uskonnottomuuteen ja arvioida muilla keinoilla aihepiirin (lähinnä
uskonnonfilosofian) tuntemusta ja tiedollisten perusteiden vaikutusta
uskontojen hylkäämiselle. Esitänkin muiden tutkittavaksi
seuraavan hypoteesin: tiedollisilla syillä on vaikutusta vain
harvojen uskonnottomien(kaan) tietoiseen ajatteluun. Rationaalinen
ajattelu näyttää nimittäin olevan varsin harvinaista. Kysyin myös kuulumisesta Tieteellistä Skeptisismiä
edustaviin järjestöihin, kuten Skepsis ry (http://www.skepsis.fi)
ja CSICOP (http://www.csicop.org).
Annoin vastaajille myös mahdollisuuden ilmoittaa, etteivät
tiedä mitä Tieteellinen Skeptisismi on, mutta vain 11 valitsi
tämän vastauksen. Vain yksi vastaaja väitti olevansa
tällaisen järjestön jäsen, mutta hänen muiden
vastaustensa perusteella epäilen hänen erehtyneen. Ilmeisesti
siis kukaan vastaajista ei näihin järjestöihin kuulu
ja vaikka vain harva tiedonpuutteensa myönsi, luulen sen olevan
paljon yleisempää. Tätä olisi voinut arvioida
tarkentavilla kysymyksillä. Yhdeksäntenä kysymyksenä pyysin vastaajia ilmoittamaan kiinnostuksensa uskontoasioihin asteikolla 1-5 (ei lainkaan kiinnostunut - erittäin kiinnostunut). Tämä kysymys oli hieman erillään muista uskontoa koskevista kysymyksistä, ettei sitä erehdyttäisi pitämään uskonnollisuuden arvioinnin perusteena - kiinnostushan ei tarkoita uskoa, vaan täysin uskonnotonkin henkilö voi olla hyvinkin kiinnostunut uskontoa koskevista asioista. Vaikka eniten (32 %) vastauksia tulikin kohtaan 2, oli keskiarvo noin 3 ja vastauksia kolmosen molemmin puolin lähes yhtä monta. Erittäin kiinnostuneita (vastaus 5) oli 15 ja täysin kiinnostumattomia (vastaus 1) vain 7 kappaletta. Kiinnostusta uskontoasioihin siis on edelleen melko paljon. Seuraavat kaksi kysymystä olivat melko turhia, lähinnä
hämäystarkoituksessa lomakkeeseen lisättyjä. Ajattelin
kuitenkin ainakin joidenkin osaavan itsensä sijoittaa niissä
annetuille asteikoille. Esitin kysymykset poliittisena suuntautumisena
ja luonteen kuvauksena, vaikka kyseessä oikeastaan ovatkin "poliittisen
kompassin" (http://www.politicalcompass.org)
poliittinen vaaka-akseli (vasemmisto - oikeisto) ja poliittinen pystyakseli
(libertariaani - autoritaarinen). Molemmissa asteikko oli 9-portainen.
Ensimmäiseen näistä oli luultavasti helppo vastata
-- vaikkakin vastauksiin saattoi vaikuttaa myös halu vastata
"poliittisesti korrektilla" tavalla - mutta toiseen varmaankaan
ei. Tai oikeammin: sanan "libertarian" käännökseni
"vapaamielinen" saattoi olla harhaanjohtava. Tässä
kysymyksessä etenkin halukkuus vastata "oikein" varmaankin
vaikutti huomattavasti. Molempiin kysymyksiin jäi vain kolme
tyhjää. Annetut vastaukset painottuivat vahvasti vasemmiston
ja vapaamielisen puolelle (eli "poliittisen kompassin" vasempaan
alakulmaan). Poliittisen vaaka-akselin keskiarvo oli 4,3 ja pystyakselin 3,2. Aivan äärimmäiseen oikeistoon kuulumista ei kukaan myöntänyt, mutta kolme kannatti äärivasemmistoa. Autoritaarisuus on ilmeisesti vielä vähemmän hyväksyttävää kuin oikeisto, sillä pystyakselilla sitä lähin vastaus oli 7, joita oli vain kolme kappaletta, kun taas vapaamielisyyden ääripäätä edusti mielestään kahdeksan vastaajaa. Näin vastaajista 61 % valitsi vaaka-akselilla arvon 4 tai pienemmän (yli puolet näistä valitsi 3 tai pienemmän), kun pystyakselilla 85 % valitsi arvon 4 tai pienemmän (noin 60 % kaikista valitsi arvon 2 tai 3). 4. Lomakkeen loppuosa Viimeiset 17 kysymystä olin erottanut omaksi ryhmäkseen, jonka olin varustanut seuraavanlaisella ohjeella: "Kuinka hyvin seuraavat väittämät kuvaavat käsityksiäsi? Valitse sopivin vaihtoehto välillä 1 (erittäin huonosti) ... 5 (erittäin hyvin)".
Seuraavassa kysymyksessä arvioitavana oli väite "käyn
usein uskonnollisissa tilaisuuksissa", mitä voi mielestäni
pitää jonkinlaisena indikaattorina uskonnon merkityksestä
vastaajan elämässä. Kukaan ei jättänyt tätä
kohtaa tyhjäksi ja yli puolet (72 kpl) ilmoitti väitteen
vastaavan erittäin huonosti heidän käsitystään.
Vaihtoehdon 1 tai 2 valitsi yhteensä jopa 83 % vastaajista, minkä
luulisi kertovan kirkkojen yms. tarpeellisuudesta jotain. Vaihtoehtoihin
4 ja 5 yhteensä vastasi alle 10%. Vain viisi vastaajaa käy
mielestään usein uskonnollisissa tilaisuuksissa.
Seuraavat kaksi kysymystä (kysymykset 15 ja 16) koskivat astrologiaa,
joka ei osoittautunut erityisen suosituksi vastaajien keskuudessa.
Ensimmäinen näistä (nro. 15) väitti astrologian
olevan pätevä tapa ennustaa tulevaa, toinen (siis nro. 16)
taas väitti sen olevan pätevä tapa "ennustaa"
luonteenpiirteitä. Vaihtoehdon 5 valitsi molemmissa kysymyksissä
vain yksi vastaaja, suurimman osan valitessa 1 tai 2 molemmissa (yhteensä
91 % kysymyksessä 15 ja 85 % kysymyksessä 16). Lähes
kaikki miehet pitivät molempia astrologian käyttötapoja
aivan epäuskottavina, mutta jostain syystä naisista samalla
kannalla oli vain kolmasosa. Jopa 24 % naisista valitsi molempiin
vastauksen 2 ja niistäkin, jotka olivat pitäneet astrologian
ennustusvoimaa olemattomana, 37 % piti ilmeisesti sen luonteenpiirteitä
ennustavaa voimaa hieman uskottavampana valiten kohdan 2. Luonteenpiirteiden
"ennustamista" pitivät siis hieman uskottavampana pääasiassa
naiset, joista yhteensä 47 % valitsi vastaukseksi kohdan 2. Olisiko
naistenlehtien horoskooppien vaikutusta, vai mistä tämä
mahtaa johtua? Mutta kuinkahan moni vastaajista ylipäätään
oli ajatellut tai ottanut selvää, miksei astrologiasta ole
mihinkään? Kysymyksen 17 väite oli huonosti muotoiltu: "Monet paranormaalit
ilmiöt ovat objektiivisesti tosia" - sana "monet"
oli harkitsematon. Myös termi "paranormaali" saattoi
olla vastaajille tuntematon, eikä ilmaisu "objektiivisesti
tosi" ollut myöskään paras mahdollinen valinta.
Luultavasti tätä asiaa olisi pitänyt kysyä useilla
erilaisilla kysymyksillä, joihin ei kuitenkaan tässä
lomakkeessa ollut tilaa. Tähän kysymykseen jäi kuitenkin
vain kolme tyhjää. Vain kaksi vastaajaa piti tätä
väitettä käsitystensä mukaisena (valiten kohdan
5), eikä kohtia 4 ja 5 yhteensäkään valinnut kuin
noin 9 % vastaajista. Kuitenkin vain 69 % valitsi kohdan 1 tai 2 (puolet
näistä kohdan 1), joten yli 20 % valitsi kohdan 3. Kysymyksen
oli tarkoitus mitata uskoa ilmiöihin, joita ei (ainakaan vielä)
voi tieteellisesti selittää ja jotka ovat tieteellisen maailmankuvan
kanssa ristiriidassa (ja siksi "paranormaaleja", eli tietyssä
mielessä epätavallisia). "Objektiivisesti todella"
tarkoitin, että kyseessä ei ole vain henkilön subjektiivinen
kokemus (joka tietysti sellaisena voi olla todellinen), vaan myös
arkijärkisessä mielessä tosi. Olisi varmasti ollut
parempi vain kysyä, uskooko vastaaja kummituksiin, telepatiaan,
levitaatioon, jne. Toivottavasti tilanne ei ole niin heikko, että
jopa kolmannes yliopistolaisista (tai edes opiskelijoista) uskoo näihin
ilmiöihin "jonkin verran", mutta tämän selvittäminen
vaatii paremman tutkimuksen. Sitten olivatkin vuorossa avaruuden muukalaiset ja näiden vierailu planeetallamme. Tämänkin kohdan jätti kolme tyhjäksi. Yli puolet (69 kpl) kuitenkin valitsi kohdan 1 ja kohtiin 1 ja 2 yhteensä vastasi yli 81 % kaikista vastaajista. Vain kaksi vastaajaa piti väitettä uskottavana ja valitsi kohdan 5, eikä kohta 4:kään kelvannut kuin neljälle. On mahdotonta arvata, oliko näiden joukossa vitsailijoita, vai uskooko todella vajaa 5 % UFO-juttuja. Tässäkin väitteessä oli huonosti valittu sana "usein".
Seuraavan kysymyksen (19) oli tarkoitus arvioida uskonnollisuutta
väitteen "ihmisillä on kuolematon sielu" avulla.
Tämän jätti tyhjäksi vain yksi vastaaja. 40 %
valitsi kohdan 1 tai 2, kun 29 % valitsi kohdan 4 tai 5. Keskiarvo
meni siis hieman alle 3:n, mutta kohta 3 oli myös suosituin (31
%). Voi siis olla, ettei tähän oikein osattu vastata, jos
oma käsitys aiheesta ei ollut selvä. Kuitenkin 22% valitsi
kohdan 1, eli oli vahvasti erimieltä väitteen kanssa. Kysymyksessä 20 vaihdoin äkkiä aihetta esittäen
hankalan väitteen "vaihtoehtoisista hoito- ja lääkintämuodoista
on paljon hyötyä". Kaikki kuitenkin vastasivat siihen.
Vain neljä vastaajaa kuitenkin valitsi kohdan 1, kun taas erityisen
samanmielisiä väitteen kanssa (kohdan 5 valinneita) oli
jopa 14 vastaajaa, siis 11 % heistä. Ilmeisesti kysymyksen hankaluuden
ja ehkä aiheen outouden takia 35 % valitsi kohdan 3. Vaihtoehtohoitojen
ja -lääkkeiden suosiosta kertoo kuitenkin se, että
32 % valitsi kohdan 4, kun kohdan 2 valitsi vain 20 %. Tässä
olisi mainio peruste aloittaa viimeinkin kriittisen ajattelun kurssien
järjestäminen vaikka pakollisena viimeistään yliopistossa
- vaikka ne voisi aivan hyvin kyllä aloittaa jo peruskoulussakin.
Ilmeisesti harva on tullut ajatelleeksi, miksi kyseiset "lääkkeet"
ja "hoidot" ovat "vaihtoehtoisia". Sitten palasinkin yllättäen takaisin uskonnollisuutta arvioivaan väitteeseen 21: "Vakaviakin sairauksia voi 'parantaa uskolla'". Tämän kanssa aivan samaa mieltä oli vain 8 vastaajaa, kun 29 oli täysin eri mieltä. Tyhjiä ei ollut. Vain 17 % valitsi kohdan 4 tai 5, kun kohdan 1 tai 2 valitsi yhteensä 52 %.
Edelleen uskonnollisuutta luodaten esitin seuraavaksi väitteen
"ihminen on kehittynyt aiemmista eläinlajeista". Tarkoitus
oli ilmiselvästi selvittää kreationismin suosio yliopistomme
väen keskuudessa. Kukaan ei jättänyt kysymystä
vastaamatta, eli se ainakin oli ilmeisesti helppo. Vaikka suurin osa
(74 %) ymmärsikin vastata myönteisesti (4 tai 5), vain 48
% valitsi kohdan 5 ja jopa 9 % valitsi kreationismista kertovan kohdan
1. Kohtien 1 ja 2 suosio yhteensä oli 13 %, joten selvästi
näyttää siltä, että kreationismi on todellakin
rantautunut myös Suomeen, mistä ei varmasti mitään
hyvää seuraa. Uskonnollista fundamentalismia kreationismia laajemmin tutkin väitteellä
pyhien kirjoitusten kirjaimellisesta totuudesta. Sen onneksi kielsi
täysin (kohdan 1 valiten) 69 % ja jopa 89 % vastasi 1 tai 2.
On suorastaan yllättävää, että "ainoastaan"
5 % valitsi kohdan 4 tai 5. Evoluution kieltäjät eivät
siis täällä välttämättä ole tavanomaisia
fundamentalisteja, mutta mitä heidän käsityksensä
evoluutiosta sitten ovat? Väite numero 25 lomakkeessani kuului näin: "helvetti on todellinen, kuolemanjälkeinen rangaistuspaikka". Yhtä lukuun ottamatta kaikki vastasivat tähän perinteistä uskonnollisuutta arvioivaan kysymykseen. Yli puolet oli täysin eri mieltä asiasta ja huimat 82 % kannatti ainakin jonkin verran erilaista käsitystä (kohdat 1 ja 2 yhteensä). Vain 7 % uskoi väitteen helvettiin ainakin jossain määrin.
Tämän jälkeen tarkoitukseni oli selvittää
relativismin suosio vastaajien keskuudessa, mutta väitteen muotoilu
tuotti ongelmia, eikä lopulta varmastikaan onnistunut oikein.
Esittämäni väite oli, että "mikään
ei ole Totta". Kolme jätti ilmoittamatta sitä koskevan
käsityksensä. Vain 46 % vastusti sitä täysin tai
ainakin osittain (täysin eri mieltä oli 24 %). Ilmeisen
epätietoisia oli melkein 30 %. Yli 24 % kannatti sitä ainakin
jonkin verran ja jopa 9 % täysin. Väitteen suurin ongelma
on siinä, että sen voi ymmärtää kahdella
aivan erilaisella tavalla: Ensinnäkin sitä voi pitää
täysin hullun ja itsensä ensimmäisenä kumoavan
relativismin ilmaisuna. Mutta sitä voi myös pitää
aivan järkevänä tieteellisen fallibilismin toteamuksena,
jonka mukaan minkään uskomamme väitteen, vaikkapa tieteellisen
teorian, ei voi olettaa tai uskoa olevan absoluuttinen totuus. Niinpä
tämä kohta oikeastaan jää hyödyttömäksi,
koska on mahdotonta arvioida, kuinka vastaajat väitteen tulkitsivat. Toiseksi viimeinen väitteeni herätti eniten huvitusta vastaajien
keskuudessa. Se kuului näin: "hallitsen maagisia tai paranormaaleja
voimia (esim. loitsuin)". Kaikki vastasivat tähän,
vain yksi kohtaan 5 ja yksi kohtaan 4. Epätietoisia (kohta 3)
oli myöskin vain yksi, joten loput pitävät väitettä
selvästi käsitystensä vastaisena: 90 % valitsi kohdan
1. Tässäkin väitteessä termi "paranormaali"
tietysti saattoi olla ongelmallinen, eikä "magia" välttämättä
myöskään ole kaikkien tuntema käsite. Tutkimuksen suurin yllätys ainakin omasta mielestäni oli suojelusenkelien suosio, jonka arvioimista varten viimeinen esittämäni väite "minua auttaa oma suojelusenkelini" oli lomakkeeseen kirjoitettu. Suurin osa valitsi ensimmäisen (41 %) tai toisen (21 %) vaihtoehdon, mutta henkilökohtaisiin suojelusenkeleihin uskovia oli yllättävän monta, sillä jopa 21 % valitsi kohdan 4 tai 5. En tiedä, kuuluuko käsitys "oikeaoppiseen" luterilaisuuteen, mutta nykyihmisille sillä tuskin on merkitystä, jos vain ajatus on mukava... 5. Keskeisiä havaintoja Vastanneista yllättävän moni osasi uskontoa kysyvään
kohtaan ilmoittaa olevansa uskonnoton. Täysin uskonnottomaksi
(valinta 1) itsensä uskonnollisuusasteikolla 1-5 itsensä
ilmoitti melkein neljäsosa - mutta heikosti uskonnollisia (valinta
2) oli näiden lisäksi melkein kolmannes vastaajista, joten
täysin tai melkein uskonnottomia oli yli puolet vastaajista.
Merkittävästi (4 tai 5) uskonnollisia taas oli vähemmän
kuin viidennes vastaajista. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomiakin oli jopa neljännes vastaajista,
ei silti kukaan kuulunut mihinkään vapaa-ajattelijoiden
järjestöön. Myöskään mihinkään
skeptikkojärjestöön kuuluvia en lomakkeellani tavoittanut.
Selvästi näiden järjestöjen tunnettuus on jopa
yliopistossa heikkoa, mikä on varsin ikävää. Yliopistojen
pitäisi mielestäni lisätä opetukseen kriittisen
ajattelun kursseja, sekä muita yleisiä tieteellistä
maailmankuvaa kartoittavia kursseja, joilla voitaisiin ainakin yrittää
laajentaa yliopistolaisten yleistä tieteen tuntemusta (yleissivistystä).
Tähän näyttäisi esimerkiksi saamieni "vaihtoehtohoitoja"
ja ufoja koskevien vastausten perusteella olevan aihetta. Jos koulutustasoa
maassamme ei pian paranneta kriittisen (eli tieteellisen) ajattelun
kursseilla, voi meitä pian häiritä sellainen kreationistilobbareiden
armeija, joka Yhdysvalloissa tuottaa käsittämättömän
paljon ongelmia ja entisestään heikentää opetuksen
tasoa. Liitteet Käyttämäni lomake
RTF-tiedostona. "Oikeat" vastaukset
(eli kuinka itse olisin vastannut; GIF). |
Kolmas kysymykseni
oli poikkeuksellisen huonosti muotoiltu viime hetken muutoksen takia.
Kysyin nimittäin koulutusta ja alaa, ilmeisesti väärässä
järjestyksessä. Monet jättivät tyhjäksi alaa
varten jättämäni viivan, tai kirjoittivat sille tutkintonsa
(esim. "ylioppilas"), mikä on täysin ymmärrettävää
ja oma syyni. Tämän takia jouduin jättämään
alan täysin huomiotta, mikä oli ikävää, sillä
sen perusteella olisi voinut ehkä tehdä joitakin päätelmiä.
Kuten olin arvannut, suurin osa vastaajista ilmoitti olevansa opiskelijoita
(ilmeisesti kukaan ei yrittänyt huijata tässä kohdassa
- asia, jota en voinut mitenkään kontrolloida). Tyhjäksi
kohdan jätti 9, tohtoreita oli 3, lisensiaatteja vain 1. Maistereita
oli jopa 19 ja kandejakin 7 (tämä suhde muuttunee opintouudistusten
takia myöhemmissä tutkimuksissa melko pian, sikäli
kuin sellaisia ylipäätään tehdään).
Loput 93 ilmoittivat olevansa opiskelijoita. Vaikka tyhjän jättäneet
luultavasti olivatkin opiskelijoita (epäselvän kysymykseni
takia), joudun jättämään tämän arvauksen
huomiotta. Muista siis 19 % oli vähintään maistereita
(ja vähintään kandeja 24 %).
Vastausten
perusteella uskonnollisuus on melko vähäistä yliopistolaisten
(tai ainakin lomakkeen täyttäneiden) keskuudessa - tosin
voi myös olla, että vastauksiin vaikutti halu vastata yleisesti
hyväksyttävällä tavalla. Lisäksi on mahdollista,
ettei erittäin uskonnollinenkaan miellä itseään
uskonnolliseksi, etenkään jos vertaa itseään muihin
varsin uskonnollisiin henkilöihin. Vastaus annettiin asteikolla
1-5 (ei lainkaan uskonnollinen - erittäin uskonnollinen) ja 55
% vastanneista vastasi 1 tai 2 (kohdan 1 valitsi 23 %), eikä
merkittävästi uskonnollisiksi (4 ja 5) ilmoittautuneita
ollut kuin 19 % (vain 4 % valitsi kohdan 5). Yleisin vastaus oli 2,
jonka molemmilla puolilla oli suurin piirtein yhtä paljon vastauksia,
keskiarvon ollessa 2,4. Useimmat vastaajat eivät siis ainakaan
miellä tai halua myöntää itseään kovin
uskonnollisiksi.
Kysyin uskonnollisuuden
jälkeen erikseen vastaajan uskonnon ja uskontokunnan jäsenyyden.
Muita uskontoja kuin kristinuskoa edusti vain viisi vastaajaa - kukaan
ei valinnut kohtaa "Islam", jonka olin vaihtoehdoksi lomakkeeseen
laittanut. 74 % ilmoitti uskonnokseen kristinuskon, mutta tämä
saattaa pitkälti johtua siitä, että olin (niin käsittämätöntä
kuin se onkin) unohtanut tästä vaihtoehdon "uskonnoton".
Kolme vastaajaa ilmoitti olevansa agnostikkoja, 15 uskonnottomia,
ateisteja, tai muuta sen tapaista. Lisäksi 12 jätti kysymyksen
vastaamatta. Nämä saattavat siis myös olla uskonnottomia
- vastaamatta jättäminen olisi heille aivan looginen vaihtoehto.
Nämä ryhmät yhteensä muodostavat 23 % lomakkeen
täyttäjistä. Lisäksi siis osa (12 kappaletta)
vastaajista valitsi uskonnokseen kristinuskon, vaikka olikin ilmoittanut
olevansa täysin uskonnoton - näin ilmeisesti siksi, että
olivat saaneet kristillisen kasvatuksen ja luulivat kysymyksellä
tarkoitettavan tätä. Jos vielä nämäkin lisätään
tähän joukkoon, huimat 32 % - siis kolmasosa! - vastaajista
näyttää olleen uskonnottomia!
Uskontokuntiin
kuulumattomia oli 33, eli 25 % vastaajista, mikä tukee käsitystä,
että vastaajista (ja siis ehkä yliopistolaisista, tai ainakin
opiskelijoista) todellakin ainakin noin neljännes on uskonnottomia.
Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon kuului 70 %, mikä on huomattavasti
vähemmän kuin Suomen väestöstä keskimäärin.
Ja kuten sanottu, vastaajista 12 ilmoitti uskontokunnakseen tämän
kirkon, vaikka olivatkin aiemmassa kohdassa kertoneet olevansa uskonnottomia.
Tämä osoittaa, että merkittävä osa kirkon
(tai kirkkojen?) jäsenistä on pelkkiä tapakristittyjä,
jotka jostain syystä eivät ole (vielä) eronneet uskontokunnastaan,
vaikka tämä nykyään onkin erittäin helppoa
(esim. 
Ensimmäinen
seuraavan kysymysjoukon kysymyksistä "mittasi" nykyisen
valtionkirkkojärjestelmän suosiota. Vain yksi jätti
vastaamatta tähän kysymykseen. Tulos oli mielenkiintoinen,
koska vain 9 vastaajaa valitsi kohdan 5, kun muut vastaukset jakautuivat
melko tasaisesti vaihtoehtojen 1-4 kesken. Selvästi järjestelmää
vastustajia (vaihtoehdon 1 valinneita) oli siis 27 kappaletta, eli
21 % kaikista vastauksista. (Kuten aiemmin huomattiin, tämä
vastustus ei kuitenkaan näy esim. vapaa-ajattelijoiden järjestöihin
kuulumisena - mutta näkyykö se jotenkin muuten? Siinä
jollekulle tutkimuskysymys.) Lievemmät mielipiteet mukaan laskettuina
valtionkirkkojärjestelmää vastusti (valinnoilla 1 ja
2) noin 45 % ja kannatti (valinnoilla 4 ja 5) noin 32 %.
Väite
"tiede on varmin tiedonhankinnan menetelmä" oli huomattavasti
suositumpi kuin edelliset - minkä ei pitäisi yliopistolaisten
mielipiteenä yllättää. Kukaan ei jättänyt
tätäkään kohtaa tyhjäksi ja vain neljä
valitsi kohdan 1. Sen sijaan kohdan 5 valitsi 28 vastaajaa. Hieman
outoa kuitenkin on, että vain 61,4 % valitsi kohdan 4 tai 5.
Tekisi mieleni kysyä, mitä varten loppu kolmannes sitten
yliopistossa on? Vastaukset välillä 1-3 (yhteensä 39
%) voivat olla syy hävetä maamme koulutusjärjestelmää...
Kysymys 22
jatkoi uskontoon liittyvää linjaa, tosin eri suunnalta,
väitteen "minusta on hyvä, että yliopistolla on
kappeli" avulla. Vastaamatta jätti kaksi henkilöä,
ehkä tietämättä koko kappelin olemassaolosta.
Noin 30 % valitsi kohdan 3, ilmeisesti olematta erityisesti mitään
mieltä asiasta. Enemmistö oli väitteen kanssa ainakin
jossain määrin samaa mieltä valinnoilla 4 tai 5 (noin
44 %), mutta merkittävä vähemmistö (noin 26 %)
vastusti sitä ainakin jonkin verran (valinnat 1 tai 2). Täysin
samaa mieltä olevia oli 24, kun täysin eri mieltä oli
12. Tämä kysymys on mielestäni merkittävä,
koska se osoittaa, että kappelin sijaitseminen yliopistossa ei
saa taakseen suurta kannatusta ja että sille myös löytyy
vastustajia. Tosin vastustus saattaa jäädä vain lomakkeen
täyttämisen (tai täytettäväksi tarjoamisen)
tasolle, kuten kansalaisaktiivisuus usein muutenkin. Mutta jokaisen
nämä rivit lukevan yliopistolaisen Tampereella pitäisi
kysyä itseltään, miksi yliopistossamme on kappeli ja
mikä on tämän sijoituksen eettinen oikeutus?