This page is part of the official web site of Jouni Vilkka at www.kotiposti.net/jounivilkka
The full URL to this page is http://www.kotiposti.net/jounivilkka/Valistus.htm
Back to my philosophy page: http://www.kotiposti.net/jounivilkka/filosofia.htm

*1. Johdanto

*2. 1600-luvun libertiinit ja Tieteen Vallankumous

*3. 1700-luvun Valistus

*4. Vapaa-ajattelu ja Tieteellinen Skeptisismi

*Kirjallisuus

Esittelen tässä kirjoitelmassa pintapuolisesti ranskalaisen valistuksen vaiheita ja vaikutuksia myöhemmälle ajalle aina nykypäivään ja ("ennustettavissa olevaan") tulevaisuuteen asti. Lähteenä käytän pääasiassa Timo Kaitaron kirjoitusta Ranskalainen valistus ja järjen kritiikki. Kaitaron mukaan "valistuksen [voi] alustavasti määritellä eräänlaiseksi filosofiseksi vapautusliikkeeksi, jossa auktoriteetit pyritään korvaamaan järjellä" (Kaitaro 1998, s. 289). Tämän liikkeen historiaa voitaisiin hyvinkin luodata Italian renessanssin humanisteihin asti, sillä heidän ajatuksensa loivat pohjaa myöhemmälle tieteen vallankumoukselle ja modernin filosofian synnylle erityisesti uudella (keskiajan uskontoon sitoutuvalle skolastiselle filosofialle vastakkaisella) kriittisellä ajattelullaan ja individualismillaan (eli yksilölähtöisyydellään). (Tästä lisää vaikkapa Timo Joutsivuon ja Heikki Mikkelin (toim.) teoksessa Renessanssin Tiede.) Koska renessanssin ajatukset kuitenkin olivat ainakin jossain määrin peräisin antiikin filosofeilta, voisi valistuksen historiaa etsiä yhtä hyvin vaikka sieltä asti. Se ei kuitenkaan enää tuntuisi mielekkäältä, etenkään kun tämän kirjoituksen on tarkoitus pyyhkäistä vain niin sanotun Uuden Ajan ajattelua - tämän ajan sijoitan nyt vuosiin 1500-2002. Niinpä noudatan Kaitaron esimerkkiä, enkä mene ajassa 1600-luvun libertiinejä taemmas.

Kaitaron mukaan valistuksen "välittömät juuret löytyvät 1600-luvun skeptisismistä ja vapaa-ajattelusta" (Kaitaro 1998, s. 290). Nämä ajattelutavat saivat huomattavimman ilmentymisensä Pariisilaisten niin sanottujen "oppineiden libertiinien" (les libertins érudits) piirissä.

Selventääkseni hieman termin 'vapaa-ajattelija' merkitystä lainaan sen määritelmän Suomen Vapaa-ajattelijain Liiton kulttuuriohjelmasta:

Olennaista libertiinien, kuten myös nykyisten vapaa-ajattelijoiden, ajattelussa oli dogmaattisten oppien ja auktoriteettien kyseenalaistaminen ja tarkoituksenmukainen riippumattomuus sekä kirkosta että "kruunusta". Paradoksaalisesti kylläkin, he eivät välttämättä silti yleensä edes luopuneet omasta uskostaan, vaikka näkivätkin sen perusteettomuuden - tässä he erosivat selvästi myöhemmistä valistuksen ja vapaa-ajattelun edustajista.

Epäilemättä tämä asenne oli pitkälti seurausta Tieteen Vallankumouksesta vähintään yhtä paljon, kuin aiemmilta ajoilta peritystä filosofisesta (tietoteoreettisesta) skeptisismistä. Tieteilijöistä erityisesti Nikolaus Kopernikus (1473-1543) ja Galileo Galilei (1564-1642) horjuttivat uskonnon auktoriteettia uusine maailmankaikkeutta koskevine havaintoineen siinä missä (ns. "uskonpuhdistus" eli) reformaatiokin. Luonnontieteiden valtava suosio vain kasvoi seuraavalle vuosisadalle tultaessa, samalla kun kirjat alkoivat tulla enenevässä määrin alempienkin yhteiskuntaluokkien edustajien saataville. Enää (tieteellinen) tieto ei ollut vain eliitin omaisuutta, vaan aika oli kypsä Valistukselle.

Valistus ei ollut mikään tietty, määritelty ajatusten joukko, vaan paremminkin asenne. Sen ytimessä oli pyrkimys kyseenalaistaa perinteiset instituutiot, tavat ja moraalit (Kishlansky et al. 1996, s. 432). Valistuksen tavoite oli myös sivistää kaikkia ihmisiä yleisesti ja auttaa nämä tieteen avulla irti taikauskoista (joihin usein luettiin myös kristinusko), sekä muuttaa yhteiskunta paremmaksi.

Oli ilmeistä, että valistusaatetta ei voinut julistaa avoimesti, joten sitä täytyi levittää salaa, joko painattamalla kirjansa salanimellä ulkomailla tai piilottamalla viesti "rivien väliin". Kirkko ja valtio olivat nykyistä selvemmin toistensa kanssa liitossa, joten lailliseen painatukseen vaadittua kuninkaallista painolupaa ei yhteiskuntakriittiselle kirjallisuudelle ollut odotettavissa. Tätä ei auttanut edes se, että aluksi valistusfilosofit olivat deistejä, eivät ateisteja. He siis uskoivat siihen osaan uskonnosta, minkä katsoivat olevan järjellä todistettavissa. Yleensä tämä tarkoitti eräänlaista "kellokoneuniversumia", jonka Jumala oli luonut ja pannut liikkeeseen, siihen sen koommin puuttumatta. Näkemykset kuitenkin jyrkkenivät ja suurin osa myöhemmän valistuksen edustajista olikin ateisteja. Osa heistä myös siirtyi kokonaan (ei-kartesiolaiseen) materialismiin hylkäämällä ajatuksen aineettomasta (kartesiolaisesta) sielusta. Sen sijaan he katsoivat tietoisuuden ja muiden kognitiivisten kykyjemme olevan perusluonteeltaan biologisia ja siten fysiologisesti selitettävissä (Kaitaro 1998, s. 299-300).

John Lockea seuraten useimmat valistusfilosofit hylkäsivät absoluuttiseksi ja objektiiviseksi väitetyt (teologiset) moraalit ja omaksuivat eräänlaisen aisteihin perustuvan moraalirelativismin: nautinnon aiheuttaja on 'hyvä', tuskan aiheuttaja 'paha'; teemme hyvää, koska saamme siitä nautintoa ja kartamme pahaa, koska se tuottaa kipua. Tämä yksilöä korostava moraalinäkemys johti myös ihmisoikeus-ajatteluun ja yksilön onnentavoittelun hyväksymiseen, jotka ilmenevät parhaiten USA:n itsenäisyysjulistuksen lupauksessa taata jokaiselle kansalaiselle elämä, vapaus, ja onnen tavoittelu. Valistus olikin pääosin optimistista (nykymielessä), koska se uskoi sosiaaliseen muutokseen ja tulevaisuuden ihanteellisen yhteiskunnan mahdollisuuteen (Kishlansky et al. 1996, s. 435-436). Tämä kai oli "perustaja-isillä" (Founding Fathers) mielessä, kun Amerikan Yhdysvallat synnytettiin, mutta se olikin ennen "raamattu-vyöhykkeen" valitsemien "uudestisyntyneiden" presidenttien aikaa.

Valistuksen optimismi lienee kuitenkin oikeutettua, sillä onhan edistystä, eli kehitystä parempaan, selvästi tapahtunut. Niille, jotka eivät tätä heti halua myöntää, voi esittää kysymyksen "Mihin menneisyyden aikaan ja paikkaan haluaisit pysyvästi siirtyä?"

Valistuksen historia ei päättynyt Napoleonin valtakauteen, eikä edes maailmansotiin, vaikka tällaisiakin näkemyksiä on esitetty. Saksalaisen filosofi Immanuel Kantin (1724-1804) valistukselle antama tunnuslause "Sapere Aude!" (jonka voi vapaasti kääntää vaikka "Uskalla tietää! Uskalla käyttää omaa järkeäsi!") on nykyään ainakin suomalaisen Skepsis ry:n tunnuslause. Skepsis ry edustaa tieteellistä skeptisismiä, joka on USA:sta ympäri maailmaa vaikutustaan levittäneen CSICOP:in innoittama liike. Omien sanojensa mukaan CSICOP, eli

Tämän järjestön perustaja, filosofian (nykyään emeritus) professori Paul Kurtz, on myös perustanut järjestön nimeltä Council for Secular Humanism (www.secularhumanism.org/home/kurtz/). Sekulaarihumanismi, eli maallinen humanismi, on vapaa-ajattelun suuntaus, joka pyrkii tuomaan tähän (kirjaimellisesti) jumalattomaan katsomukseen älyllisyyden lisäksi myös moraalista sisältöä (normatiivista etiikkaa), sekä edistämään uskonnotonta tapakulttuuria, yhteisöllisyyttä, unohtamatta tietysti uskonnottomien ihmisten ja uskonnottoman kulttuurin tukemista laillisissa ongelmissa, kuten yksilöiden oikeuksia koskevissa kiistoissa (liittyen uskonnon ja valtion suhteeseen, uskonnolliseen opetukseen yms.) (www.secularhumanism.org/default.htm). Suomessa Vapaa-ajattelijain liitto ry (www.vapaa-ajattelijat.fi/) edustaa myös sekulaarihumanismia.

Valistuksen perintö on edelleen arvossaan, eikä sitä ole unohdettu, vaikkakaan läheskään kaikki eivät sitä tiedä: kuten Kaitaro muistuttaa, pidämme ihmisoikeuksia, demokratiaa, kansanvalistusta, ilmaisun- ja uskonvapautta ja monia muita valistuksen puolustamia asioita nykyään itsestäänselvyyksinä (Kaitaro 1998, s. 305). Tieteellinen ajattelu on varsin arvostettua (katso esim. Kiljunen & Koukku 2001), eikä tieteen vaikutus yhteiskunnassa tule ilmeisesti ainakaan vähenemään. Tieteellisen tiedon kasvaessa ja levitessä entistä laajemmin kansan keskuuteen uskonto joutuu peräytymään, vaikka fanaattisimmat uskovaiset sitä vastustavatkin parhaansa mukaan. Tästä esimerkkinä vaikkapa kreationistien yritykset estää evoluution opetus joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa. (Aiheesta lisää vaikkapa SI 1999 ja 2001.) (Suomessakaan ei ole vielä onnistuttu kirkkoa ja valtiota erottamaan, tai edes poistamaan kaikkia keskiajalta periytyviä kirkkolakeja Suomen laista.) Pelkkä tieteellinen koulutus ei kuitenkaan varmista valistuksen ihanteiden toteutumista, kuten järjen käyttöä (katso esimerkiksi Goode 2002); jatkuvaa valistusta tarvitaan. Olennaisena osana tähän mielestäni kuuluu valistus-aatteen historian opetus.